Taxi!!!!

Pakkohan se oli, napata taksi vanhaan kunnon jenkkityyliin keskeltä ruuhkaa. Hinta ei päätä huimannut, mutta kyyti oli turisteille kokemus. Välillä tuntuu että paikallisilla on omat viidakon säännöt ruuhkasta selviytymiseen. Kun toiset ovat jo kadun toisella puolen, turisti vielä odottaa silmät pyörällä vuoroaan liikennevaloissa, laukku tiukassa otteessa mahan päällä.

Aamu lähti käyntiin loistavasti shampanjan kyydittämänä, josta fiilikset vaihtui hyvin nopeasti paniikkiin ja tuskailuun, ainakin meikäläisellä. Nääs passia tarkastellessa huomasin jotain hyvin olennaista puuttuvan; leima. The Leima was missing. Eli toisin sanoen puhelin käteen ja hommaa setvimään. Noin 387 puhelua (vähän Lapinlissää) + 1 reissu JFK:lle, paniikkia ja tärinää, viranomaisia ja papereita johti siihen, että nyt voin ihastella leimaa passissani. On taas mitä lastenlapsille tarinoida...
Jotta kaikki ei olis ihan ku Strömsössä, paikallinen kyläluuta pimahti metrossa, josta saimme osamme muodossa: You motherfu*ker, you motherfu*ker!!!! Kohtaus sai aikaan ihmisten ryntäyksen täydessä metrovaunussa ja henkilö itse päätyi kirjaimellisesti hakkaamaan päätään metron seinään. Not so cool.

Keskiviikko oli tehokas. Aamun sekoilujen jälkeen vuorossa olivat mm. Empire State Building, Times Square, Carrie Bradshaw's apartment, Flatiron Building, muutama Village ym ym.
Lisäksi veimme pyykit Long Islandin paikalliseen pesulaan ja otimme laiskan vaihtoehdon, eli annamme toisten tehdä työn ja noudamme tuloksen aamulla. Lysti maksaa 13 dollaria.

P.S Niinan kanssa rakastuimme lähikauppamme suloiseen vanhaan mieheen, joka pakkaa ostoksemme aina söpösti hymyillen. Jätettiin hyvin tippiä.

Huomenna lento San Diegoon, josta matka jatkuu autoillen!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Long liv thö king jou.

Love, M