The end of the rainbow

Junan saavuttua New Yorkin Penn Stationille päätimme ottaa taksin hotellille. No se ei ehkä ihan ollut paras idea, sillä auton takaluukku ei runsaista matkatavaroisamme johtuen pysynyt kiinni. Jälleen kerran jollain ihme tuurilla selvisimme tästäkin hyvin, ehjin matkalaukuin. No, sitten saavuimmekin "hotellille", joka oli ilmeisesti enemmänkin hostelli. Respan mies ilmoitti, että heidän varausjärjestelmänsä ei toiminut, joten saimme onneksi vähän paremman huoneen kuin mistä olimme maksaneet. Huone oli aika mielenkiintoinen ja ensimmäiseksi yöksi työnsimme oven eteen huonekaluja ja matkalaukkuja. J bongasi seinältä kivan mutanttiötökän, joten seuraavan yön nukuimmekin valot päällä ja sänky vedettiin kauemmas seinästä. Nyt saa vaan toivoa ettei se ehtinyt munia laukkuihin, HYI!! Ilmeisesti Suomessa on nyt sen verran lauhaa, ettei auta edes yrittää viedä laukkuja pakkaseen kotona. Onneksi pakastin on tyhjänä.

No mutta, New York oli yhtä upea kuin alkumatkastakin. Tunsin itseni kotoisaksi ja hyvin onnekkaaksi kävellessäni jälleen niitä hienoja katuja. Ja voin kertoa että kävelyä olikin riittämiin! Heti aamusta menimme metrolla Battery Parkiin, jossa olimmekin lähes ainoat turistit. Dinerin tarjoilija kertoi, että Nycissä satoi tämän talven toinen lumi. Tuuli oli kova ja kyllä näin suomalainenkin oli aika kovilla siellä kävellessään. Battery Parkin vierestä otimme ilmaisen lautan Staten Islandille ja ihailimme Statue of Libertyä. Palattuamme takaisin Manhattanille lumisade oli muuttunut rae/räntä/vesisateeksi. No ei siinä mitään, minä uudet UGG:t jalassa lammikoita kahlaten ja Miss Kela O'Hara sukat märkinä reikä kengissä urheina suomalaisturisteina kävelimme kohti unelmakauppaa Century 21. Ruuhka oli pahempi kuin kaikkien Stockmannien Hullut päivät yhteensä, mutta kengät litisten kahlasivat läpi kaikki merkkilaukut, huivit, hajuvedet ja kengät. Niin ne kengät, löysin matkan toiset UGG-kengät alle 100 €! Kävelyurakkamme jatkui Victoria's Secretille, joka oli muuten Nycissä paljon hienompi kuin lännen ko. liikkeet. Kola-Olli kävi tietokonekaupassa asioimassa sillä aikaa. Mr. J oli ottamassa välikuolemaa hotellilla. Nössö. Kyllä me naiset jaksettiin.

Shoppailukierroksen jälkeen kiireessä otimme metron takaisin hotellille ja vähän aikaa ehdimme levähtää kunnes otimme taas metron, kohti Brooklyniä. Tiedossa oli siis varsinkin Ollin odottama NBA-ottelu. Brooklyn Nets vs. Orlando Magic. Me muut odotimme peliltä lähinnä halpaa hodaria ja olutta, mutta kaikki oli aivan ylihinnoiteltua. Peli oli kyllä mahtava kokemus, vaikken itse pelistä mitään ymmärtänytkään. Seurasin lähinnä mainoksia ja pelaajien lähikuvia screeniltä. Jenkeissä kaikki on tietenkin isompaa (no pun intended) ja pelistä oli tehty suuri show. Jos Suomessa yritettäisiin samanlaisia väliaikanumeroita, olisi se varmasti aika koomista ja väkinäistä.

Viimeinen päivä Nycissä aloitettiin aamukävelyllä hotellin lähellä sijaitsevaan Central Parkiin. Hieno paikka näin talvellakin. Oravat vaikuttavat hyvin kesyiltä kaupunkialueella ja Battery Parkissa yksi hyvinsyönyt orava innostui hyppäämään ja kiipeämään Ollin jalkaan. Heh.

Pitkästä-aikaa-terveellisen aamupalan jälkeen otimme piiiitkän metromatkan JFK:n lentokentälle. Laukkua sai raahata pysäkkien välillä hiki selkää pitkin valuen, mutta säästimme kymmeniä dollareita taksiin verrattuna. Kentällä teimme vielä viime hetken tuliaisostoksia ja rahantuhlausmorkkiksissa siirrymme koneeseen. Saimme tosiaan checkattua itsemme exit-paikoille koneen keskelle, joten edessämme ei istunut ketään ja jalkatilaa oli ruhtinaallisesti. Finnair tarjoaa lennolla kaikille matkustajille ilmaiseksi viihdepaketn, joten lento kuluu mukavasti esim. leffoja katsellessa. Heti aluksi halusimme nähdä tietenkin Las Vegasissa kuvatun legendaarisen The Hangover -elokuvan ja bongailimme tuttuja kuvauspaikkoja. Ilmeisesti täytyy nyt katsoa kaikki jenkkileffat ja tv-sarjat uudestaan, koska nyt ne näkee vähän eri silmin. :)

Pahoittelen myöhästynyttä blogipäivitystä. Yhteinen datapakettimme tuli tiensä päähän ja JFK ei tarjonnut ilmaista wifi-yhteyttä.

Nyt olemme palanneet Suomeen. Olo on haikea, mutta onnellinen. Ja ennen kaikkea VÄSYNYT.

3,5 viikkoa, n. 16 kaupunkia, 7 osavaltiota. Lukuisia pizza sliceja ja burgereita, salaatteja ja pari pulloa ranch-kastiketta sekä monta gallonaa erinäisiä softdrinksejä. Lukuisia hotelleja, motelleja ja likaisia julkisia vessoja. Paljon ystävällisiä jenkkejä ja paljon töykeitä jenkkejä. Lukemattomia "How are you?" -kyselyjä. 3 junamatkaa ja 5 maan sisäistä lentoa. Kilometrejä reilusti yli 25 000. Huh. Jokainen kertokoon omat mietteensä tästä kaikesta.

This is not the time nor the place for the broken hearted
'Cause this is the end of the rainbow
Where no one can be too sad

t. N